keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Herraa hyvää kiittäkää

"Herraa hyvää kiittäkää,
iloiten ylistäkää,
luodut kaikki laulakaa
Luojan suurta kunniaa."
virsi 332

Herra, Jumala, Taivaan Isä, Luoja... Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Herra ei kyllä ole mulle lapsi, vaan Taivaan Isä, joka suojaa ja tukee rankkoina aikoina, ja jonka puoleen voi kääntyä esimerkiksi, kun itsellä menee hyvin tai kaverilla huonosti. Herra suojaa ja tukee. Mutta Herra on myös tabu. Tai siltä ainakin tuntuu esimerkiksi koulussa tai muussa "ei-kirkollisessa" -piirissä.

Nuorten keskuudessa ei koulussa kauheasti puhuta uskosta, ja usein, jos puhutaan, niin sitä pilkataan tai se on muuten vitsin kohteena. Milloin uskosta tuli tabu, vai onko se aina ollut sitä? Nuorempana minäkin olin erittäin avoimesti uskovainen, ja olen mä edelleen melko avoimesti, mutta jotenkin sitä on kai alkanut tavallaan varomaan, ettei heti paljasta olevansa uskossa... ihmiset leimaa toisia tosi nopeasti, jo pelkästään ensivaikutelmien perusteella... mieleeni putkahteli tämmösiä lauseita tässä:
Pinnallisia ovat ne, jotka toisia leimaavat.
Pinnallisia ne, jotka toisia ulkokuoren perustella pilkkaavat.
Pinnallisia ne, jotka eivät auta toisia hädän hetkellä vain siksi, etteivät halua näyttäytyä "väärässä seurassa".

Tuli vähäsen vuorisaarna fiilis noista :D kuinkakohan moni senkään sisällöstä mitään osaa, saatikka uskaltaa puhua..?

Välillä mun käy kateeksi kaikkia niitä hienoja gospel kirkkoja joissa on oikeesti se koko yhteisö mukana, jossa kaikki tuntee toisensa ja jossa ketään ei hylätä. Messutkin on siellä erilaisia, olisi niin mahtavaa edes kerran päästä käymään semmosessa!

Tosin: on meillä hieman yhteisöllisyyttä meidän omalla pienellä seukan porukalla, järjestettiin tossa viime viikolla nimittäin oma nuortenilta! Kutsu oli siis rajotettu meiän omaan "kuppikuntaan", mutta sillä porukalla mentiin ja kaikilla oli kivaa. Illan lopuksi mä vielä pidin hartauden ystävyydestä, ja kuulin jälkeenpäin, että ainakin jotakuta se oli koskettanut tai ainakin saanut ajattelemaan.

Usko on siis mulle oikeesti lähellä sydäntä ja tuntuu että tää postaus jää liiankin tyngäksi huomioon ottaen aiheen laajuuden, mutta eiköhän tässä ole sitäkin enemmän asiaa... Tämä aihe vaan jotenkin vetää aina jalat alta ja sydämen sanattomaksi.

Pitäkää huolta toisistanne, sillä "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat." Mark 7:12

-p

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostaisin pientä palaa ajatuksistasi :)